Teatterin historia Suomessa

Suomalaisen teatterikulttuurin katsotaan alkaneen kehittyä Turussa vuonna 1640. Ensimmäinen tunnettu suomalainen teatteriesitys oli turkulaisista opiskelijoista koostuneen ryhmän esittämä saksalainen komedia Studentes. Suomen vanhin teatteri, Svenska Teatern, sijaitsee Helsingissä. Se perustettiin vuonna 1827, ja se on edelleen toiminnassa. Samana vuonna myös teatterin alalaji ooppera rantautui Suomeen. Ennen ammattiteatterin perustamista Helsinkiin, Turku toimi suomalaisen teatterikulttuurin keskuksena. Teatterikulttuurin pääpainon siirtymiseen Helsinkiin vaikutti suuresti Turun palo vuonna 1827. Näyttelijäliitto Suomeen perustettiin vuonna 1913.

Ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri perustettiin Helsinkiin huomattavasti ruotsinkielistä myöhemmin, eli vasta vuonna 1872. Aluksi teatteri oli lähinnä ruotsinkielisen porvariston viihdettä, mikä osaltaan voi selittää suomenkielisen teatterin hitaamman kehityksen. On myös olemassa teoria, jonka mukaan Helsingin suomenkielinen teatteri pyrki noudattamaan opettavaista ja sivistävää linjaa, kun taas Helsingin ruotsinkielinen teatteri pyrki korostamaan enemmän taiteellista puolta. 1900-luvun alussa teatterikulttuurin levittyä koko maahan, jakautui teatteri vahvasti kahtia porvariston ja työväen teatteriin. Vaikka sisällissodan katsotaan vaikuttaneen tähän kahtiajakoon, sodan päättyminen ei tehnyt asiaan merkittävää muutosta.

Sotien jälkeisessä Suomessa teatterikulttuuri otti valtavan harppauksen eteenpäin niin ammattimaisuudessa, kuin sisällön monipuolistumisessakin. Tällöin yleistyi myös ”kaupunginteatteri”-nimitys. Ihmiset alkoivat suurin joukoin muuttaa kaupunkeihin, ja liikenneyhteyksien parantuessa myös teatterin katsojaluvut nousivat hurjasti. Tämä jyrkästi nousujohteinen kehitys jatkui aina vuoteen 1975, jolloin saavutettiin huima, noin 2,5 miljoonan vuotuisen ostetun teatterilipun määrä. Vaikka tilanne on tämän piikin jälkeen ollut lievästi laskusuhdanteinen, teatteri voi Suomessa edelleen hyvin.

Yhteiskunnalliset muutokset heijastuivat myös teatterimaailmaan

1980-luvulle siirryttäessä suomalainen teatteri saavutti moninaistumisen ja kokeilun aikakauden. Tämä oli merkittävä uudistus teatterihistoriassa, sillä suvaitsevampi ilmapiiri mahdollisti esityksiin uusia teemoja, kuten esimerkiksi homoseksuaalisuuden ja vahvemman naisnäkökulman. Lamavuosien vaikutus teatterikulttuuriin näkyi ennen kaikkea ohjelmistossa, jota kevennettiin vähäisen rahoituksen vuoksi. Näytteiljöitä, ohjaajia ja muita teatterin työntekijöitä palkattiin vähemmän, ja teatterit pyrkivät sen sijaan käyttämään enemmän vierailevia ohjaajia. 1990-luku oli lamasta huolimatta kotimaisen draaman kulta-aikaa. Tämä ilmiö alkoi Helsingissä ja levisi sieltä koko maan laajuiseksi.

Teatterimaailmassa 2000-luku sekoitti genre-rajoja. Myös monikulttuurisemmaksi muuttunut Suomi toi oman lisänsä teatteriin tarjonnan kansainvälistyessä. Vaikka teatteriesityksissä on ainakin jossain määrin käsitelty yhteiskunnallisia asioita läpi sen historian, 2000-luvulla tämä ilmiö on saanut suuremmat mittasuhteet. Teatteri, kuten monet muut taiteenlajit, voivat nykyään käsitellä politiikkaa ja muita yhteiskunnallisia asioita ja ilmiöitä hyvinkin kriittisesti huomattavasti aiempaa vapaammin. Vaikka teatterin on ensisijaisesti tarkoitus olla viihdettä, voi se toimia äänitorvena tietyille ikäpolville tai vähemmistöille, ja on näin erinomainen kanava levittää tietoa.

Kesäteatterit rikastavat Suomen kulttuurikesiä

Kesäteatterikulttuuri rantautui Suomeen 1950-luvulla. Nykyään kesäteattereita löytyy lukuisia ympäri maata suurista pienempiin. Suomen vanhin kesäteatteri on Turun Kesäteatteri, joka on yhtäjaksoisesti toiminut samalla paikalla Turun Vartiovuorenmäellä jo vuodesta 1954. Kesäteatterisesonki alkaa useimmiten toukokuussa, kun ilmat alkavat lämpenemään, ja loppuu viimeistään elokuun lopussa. Suomessa kesäteatterit ovat perinteistä teatteria suositumpia, mistä kertoo myös se, että keskimäärin Suomessa toimii noin 300 kesäteatteria. Tämän suuren suosion voivat osittain selittää myös perinteiseen teatteriin verrattuna halvemmat pääsyliput. Toisaalta lippuhintojen ei toivoisi olevan esteenä perinteisestäkään teatterista nauttimiselle, ja esimerkiksi monipuolinen https://www.freedomrahoitus.fi/ myöntää lyhytaikaisia lainoja esimerkiksi kulttuuriharrastuksen mahdollistamiseksi. MTV3:n vuonna 2005 teettämän tutkimuksen mukaan noin joka kolmas suomalainen käy katsomassa kesäteatteriesitystä ainakin kerran kesän aikana. Kesäteatteritoimintaa Suomessa harjoittavat niin ammattilaiset kuin harrastelijatkin.

Reply