Näytelmän rakenne

Eri genreen sijoittuvat näytelmät ovat suunnilleen samanlaisia ainakin yhdeltä osin. Näytelmän rakenne on nimittäin melkein kaikissa näytelmissä ainakin samansuuntainen. Näytelmään kuuluu useita osia, jotka voidaan teatterissa erottaa toisistaan väliajalla. Väliaikaa ennen sijoittuva osa jätetään yleensä jännittävään vaiheeseen, jotta katsoja palaisi halusta päästä näkemään näytelmän jatko mahdollisimman nopeasti. Näytelmä rakentuu pääasiassa sekä toiminnasta että henkilöhahmojen pyrkimyksistä kohti tavoitteitaan. Näytelmän rakennemalleina voivat olla joko suljettu näytelmä tai avoin draama. Näytelmän rakenne voi tehdä tylsähköstäkin aiheesta mielenkiintoisen. Esimerkiksi Rakastajat-teatterin näytelmässä on mielenkiintoinen rakenne. Siinä näytelmä tempaa katsojan mukaansa, mitä hyvän näytelmän kuuluisi tehdäkin.

Erilaiset näytelmän rakenteet

Näytelmä voi olla joko avoin draama tai suljettu, eli aristoteelinen draama. Vanhin näytelmän rakennemalleista on Aristoteleelta lähtöisin oleva malli, joka juontaa juurensa antiikin ajoille. Aristoteleen mukaan näytelmällä tulee olla selkeä alku, keskikohta ja loppu. Tällaisella näytelmällä sanottiin olevan suljettu muoto, sillä näytelmän lopussa juoni saatettiin päätökseen ja ongelmakohdat ratkesivat. Loppuratkaisu oli siis hyvin selkeä. Tämän tyyppinen näytelmä voidaan myös jakaa eri vaiheisiin. Suljetut näytelmät ovat helppoja seurata, mutta valitettavan usein loppuratkaisu ei ole kovin yllättävä. Avointa draamaa taas ei voida jakaa selkeisiin osiin. Siinä ei siis ole selkeitä käännekohtia, eikä huippukohtia. Myöskin tarinan loppu voi jäädä katsojan arvailujen varaan. Avoimessa draamassa ei ole minkäänlaista yhteyttä ajan, paikan ja toiminnan välillä, eikä myöskään yhtä selvää juonta. Molempia näytelmätyyppejä kannattaa käydä katsomassa, jotta voi päättää, millaisesta pitää itse eniten. Jos et ole vielä päättänyt, mitä haluat mennä katsomaan, tutustu kriitikoiden arvioihin näytelmistä. Katso Helsingin Sanomien kriitikkojen arviot päivän lehdestä ja sitten vain teatteriin!

finndrama

Palkitut näytelmäkirjailijat ja heidän teoksensa

Näytelmät ovat aina olleet suuressa suosiossa jo antiikin ajoilta asti. Suomessakin on lukemattomia näytelmäkirjailijoita, joita arvostetaan aina vain enemmän ja enemmän. Vuosittain jaettava Lea-palkinto on yksi niistä keinoista, joilla näytelmäkirjailijoita palkitaan. Lea-palkinnon jakaa Suomen Näytelmäkirjailijaliitto. Se annetaan vuosittain parhaalle näytelmätekstille. Palkinto myönnetään pelkän tekstin perusteella. Teatteri tai näyttelijöiden roolisuoritukset eivät siis vaikuta siihen ollenkaan. Palkinnon arvo on 5 000 euroa. Lea-palkinto myönnettiin tänä vuonna Salla Viikalle hänen teoksestaan AUKKO. Perusteluissa mainittiin muun muassa, että AUKKO leikittelee ihmiselämän kohtuuttomuuksilla. Näytelmässä keskitytään siis arkeen, mutta sieltä välistä pilkistää paljon muutakin. Näytelmän henkilöt ovat ymmärtäneet, että elämä on täynnä mahdollisuuksia ja jokaiseen niistä tulisi tarttua. Aikaisemmin Lea-palkinnon ovat saaneet muun muassa Antti Hietala teoksellaan Ihanat ihmiset, Pipsa Lonka teoksellaan Lauluja harmaan meren laidalta ja tunnettu näytelmäkirjailija Laura Ruohonen näytelmätekstillään Sotaturistit. Pirkko Saisio taas on onnistunut voittamaan kyseisen palkinnon useammankin kerran. Hänen näytelmistään esimerkiksi HOMO! ja Tunnottomuus on palkittu Lea-palkinnolla. Muut eivät ole onnistuneet voittamaan palkintoa useampaa kertaa.

 

Reply