Teatteri on yksi vanhimpia taiteen muotoja
Teatterin perinne on peräisen Antiikin Kreikasta, jossa teatteri oli suosittu taiteen muoto. Se jakaantui pääosin tragediaan ja komediaan. Tragedialla tarkoitetaan nykyisin draamaa, jonka perinne on siirtynyt myöhemmin teatterista myös elokuvaan. Esittävää taidetta on tehty toki aikaisemminkin, ja sitä on esiintynyt monissa muissakin muinaisissa kulttuureissa.
Erityisen nautinnollisen teatterista tekee se, että siinä esiintyjä on suorassa kontaktissa yleisöön. Yleisö näkee esityksen tapahtumat suoraan ja suodattamatta, sillä ainoa mahdollinen este näyttelijöiden ja katsojan välillä on esirippu.
Teatterin historia Suomessa
Suomalaisella teatterilla on loistava historia ja se ylettyy yllättävän pitkälle. Ensimmäinen dokumentoitu teatteriesitys esitettiin jo vuonna 1640 Turun akatemian vihkitilaisuudessa. Svenska Teatern on Suomessa kaikkein vanhin ammattilaisteatteri, joka perustettiin jo vuonna 1827 Helsinkiin. Ensimmäinen Svenska Teatern oli rakennettu puusta ja se sijaitsi Esplanadin puistossa.
Helsingissä ei alkujaan ollut lainkaan vakituisia teatteriseurueita, vaan kaupungissa kävi aluksi vierailevia seurueita, jotka usein olivat matkalla Pietariin tai sieltä pois. Suomi oli tuolloin vielä vahvasti agraarinen valtio, jonka suuri vientituote oli puutavara, joka toki nykyäänkin on suomalaisille tärkeä esimerkiksi kodin rakentamisessa ja sisustamisessa. Teatterin suosio kasvoi kuitenkin tuolloin nopeasti, jolloin kävi tarpeelliseksi suunnitella uusi teatteritalo, jolloin sai alkunsa niin kutsuttu Nya Teatern. Teatteri oli aluksi Suomessa ruotsinkielistä, kunnes vuonna 1872 perustettiin Suomalainen teatteri, jonka kantaesitys esitettiin Porissa. Teatterilla nähtiin olevan merkitystä myös kansallisessa heräämisessä, minkä takia suomalainen teatteri pyrki korostamaan kansansivistyksellisiä ulottuvuuksia. Sitä vastoin ruotsinkielinen teatteri pyrki vahvemmin keskittymään juuri taiteeseen.
Teatterin kehitykseen Suomessa liittyy vahvasti myös teatterikoulutuksen aloittaminen. Aluksi teatteria opiskeltiin niin kutsutuissa oppilaskouluissa, jotka toimivat Nya Teaternin tai Suomen Kansallisteatterin yhteydessä. Yhä toimivista teatterikoulutuksen oppilaitoksista mainittakoon vuonna 1967 perustettu Tampereen Yliopiston näyttämätyön laitos (Näty) ja Teatterikorkeakoulu, joka perustettiin 1979, kun Suomen Teatterikoulu ja Svenska Teaterskolan yhdistettiin.
Suomessa on nykyisin vahva teatterien verkosto
Teatterin taival on Suomessa ollut aina tuskainen. Määrärahat ovat olleet pieniä, ja vielä nykyäänkin moni pieni teatteri käy eloonjäämiskamppailua. Vaikka Suomalaiset käyvät ahkerasti teatterissa, ei moni teatteri selviydy ilman valtion tukea.
Suurena haasteena on saada televisiota katsovat kansalaiset teatterin pariin ja opettamaan uusille sukupolville teatterissa käymisen tavan. Se vaatii paljon kouluilta, mutta myös kulttuurin muutosta. Teatterissa voi helposti käydä viihtymässä vaikka joka viikko, mutta silti vain harva suomalainen tekee näin, mikä johtuu pitkälti siitä, että suomalaisten ajasta kilpailee myös monia muita vapaa-ajan viettämisen muotoja.
Valtion tukisysteemi on kuitenkin pitänyt huolta siitä, että jokaisessa Suomen kaupungissa on vähintäänkin yksi teatteri. Monet näistä maakuntateattereista ovat erittäin ammattitaitoisia, mainittakoon esimerkiksi Porin- ja Jyväskylän kaupunginteatterit. Tämän lisäksi esimerkiksi Helsingissä toimii lukuisia pienempiä teattereita, joista monet ovat saavuttaneet kulttimaineen. Ryhmäteatteri, Kultsa, Ylioppilasteatteri ja Q-teatteri ovat esimerkkejä mielikuvituksellisesta ja uudenaikaisesta teatterista. Tämän tapaisissa teattereissa on mahdollista nähdä uusinta uutta. Lisäksi Kansallisteatteri ja esimerkiksi Helsingin kaupunginteatteri ovat teattereita, joissa on mahdollista nähdä myös klassikoita. Suomessa on myös valtava määrä teatterin harrastajia, jonka takia maassamme on lukuisia harrastelijateattereita. Niissä pääsee seuraamaan teatteria halvemmalla tarjoten samalla unohtumattomia kokemuksia.
