Näyttelijäksi haluavan on pystyttävä toimimaan osana näyttelijäryhmää ja suoriutumaan omasta roolistaan ryhmässä niin, että näyttelijästä tulee luova osa kokonaisuutta. Näyttelijän harjoitukset koostuvat niin ryhmäharjoituksista toisten näyttelijöiden kanssa kuin itsenäisestä harjoittelusta. Yhteisharjoituksia ei pystytä koskaan pitämään niin paljon, että näyttelijä oppisi sisäistämään roolin pelkästään osallistumalla yhteisharjoituksiin. Näyttelijän työ on hyvin pitkälti itsenäistä ja yksinäistä puurtamista, joka voi olla henkisesti hyvin raskasta. Roolihahmoon tulee perehtyä huolella voidakseen kehittää hahmosta omannäköisensä ja aidon tuntuisen.
Näyttelijällä on itsenäinen vastuu omasta kehittymisestään
Näyttelijäntyön oppilaitokset valmistavat tulevia ammattinäyttelijöitä koulutusohjelmissaan hyvin pitkälti toiminnallisten harjoitusten avulla. Näyttelijäntyön teorian ymmärtäminen on vasta ensimmäinen askel taiteellisen teatteri-ilmaisun rakentamisessa. Näytteleminen on luonteeltaan psykofyysistä ja aktiivista toimintaa vuorovaikutuksellisissa tilanteissa. Näitä tilanteita näyttelijät harjoittelevat päivittäin.
Näyttelijän tulee pystyä yhdistämään erilaisia ilmaisutekniikoita yhdeksi kokonaisvaltaiseksi taiteelliseksi ilmaisuksi. Käytettäviä tekniikoita ovat puheen, musiikin, liikkeen ja laulamisen sovittaminen yhteen näyttämölavalla. Näyttelijällä tulee olla puheen ja liikkeiden ymmärtämisen ohella hyvä ymmärrys tehokeinoina teatterilavoilla käytettävästä musiikista ja äänenkäytön tulee kattaa niin erilaiset puhetyylit kuin laulamisenkin. Kakkia näitä ilmaisuja näyttelijä joutuu harjoittelemaan pääosin yksin tunnista toiseen ja päivästä toiseen. Täysipäiväiseen valmentajaan ei ole tavallisella näyttelijällä varaa, joten itsenäisen opiskelun kehittämisessä tehokas apuväline on videoida omaa esiintymistä ja tarkastella videolta, mitkä ovat oman ilmaisun heikkoudet ja kehittää heikkouksia systemaattisesti. Välineenä tällaisessa menetelmässä toimii vaikka helppokäyttöinen käytetty iphone, joita saa edullisesti. Oman ilmaisun kehittämisessä harjoitusten videointi ja jatkuva tarkastelu on keskeinen tapa kehittää itseään näyttelijänä.
Näyttelijän on tunnettava oma keho ja ääni
Näyttelijän ilmaisun rajana on vain hänen oma kehonsa ja äänensä. Keskeinen osa ilmaisun kehittämistä on edellä kuvattu itsenäinen harjoittelu. Jokaisella näyttelijäksi haluavalla on oltava tiukka itsekuri ja hänen on kestettävä raskasta harjoittelua. Oman kehon ilmaisukeinojen rajallisuuden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan omia mahdollisuuksia. Ymmärtämällä omat mahdollisuutensa on taas mahdollista lähteä erilaisin keinoin rikkomaan ilmaisun rajoja. Fyysisesti heikompi näyttelijä voi ilmaisuvoimallaan kompensoida puutteitaan ja tehdä pelkällä karismaattisella olemuksella itsestään toisia vahvemman näyttelijän. Itsensä tunteva näyttelijä pystyy omien ilmaisuresurssiensa avulla tekemään roolihahmoista sellaisia, joihin yleisö voi samaistua. Tässä on avain näyttelijän menestykseen.
